Kastepäivänä

Vesi hopeamaljassa kimmeltää

ja vedessä Jumalan sana.

Ja nukkuvan pikkulapsen pää

on pitseissä punertavana.

Ja kynttilät liekein lepattavin

palavat. Ristinmerkin

teen lapsen rintaan ja kasvoihin

käsin hellin ja mielin herkin.

Veden puhdas kristallipisara

jää nukkuvan lapsen tukkaan

kuin suviaamuna ihana 

yön kastehelmi kukkaan.

Kun ristin lapsen, melkein näin

Jumalan ajatuksen.

Se lensi kyyhkynä alaspäin

ja pudotti siunauksen

ihan pienokaisen sydämeen.

Hän siirtyi kesken untaan

Jumalan pyhään perheeseen

ja taivaan valtakuntaan.

(Jaakko Haavio)