Synnytysvuodeosastolla nautin kiireettömyydestä. Vaikka ulkona maailma jatkaa menoaan entiseen tapaan, niin oma elämä pysähtyy hetkeksi. Ne pari päivää olin vain vauvaa varten. Ei ollut kiire mihinkään, ei arkirutineeja, eikä häiriötekijöitä. Nukuin vauva kainalossa ja ihmettelin kyynelsilmin pientä suurta ihmettä. Ajan pysähtymisen tunnetta lisäsi se, että vuodeosaston huoneessa olevasta kellosta sattui loppumaan patterit ja huomasin sen pysähtyneen. Parin päivän jälkeen oli ihanaa palata kotiin ja ihastella sisarusten välistä rakkautta.
Monta rakasta kättä lähellä nyt on juuri. |