Inhoan kaupassa käyntiä (pis-te). Juurikin siksi olin iloinen kauppakassipalvelusta, jolloin voin tehdä ostokset kotona iPadilla. Ollaan käytetty palvelua nyt muutama kuukausi kerran viikossa. (Lähikaupasta käydään vain hakemassa maitotäydennystä välissä). Meidän kauppakassipäivä on aina viikolla, koska viikonloppuna palvelun käyttö on pari euroa kalliimpaa. Tällä viikolla unohdin tehdä tilauksen (tää ei ollu muuten eka juttu, jonka unohdin), joten päätin siis suunnata ruokakauppaan. Positiivisin ajatuksin totta kai ;) En ollutkaan vähään aikaan käyny tekemässä viikon ruokaostoksia, joten ties vaikka olisikin vaihteeksi ihan mukavaa.
No näin sujui meidän kauppareissu... Kun lapset oli saateltu kouluun, eskariin ja kerhoon, lähdin vauvan kanssa kauppaan. Kaupan parkkipaikalle päästyäni vauva nukahti ja heräsi tietysti, kun piti lähteä sinne kauppaan. Mulla oli pissahätä jo tässä vaiheessa...
Sit sinne kauppaan. Mietin, mitä ihmettä ostaisi, mitä sitä oikein söisi. Kärryt on täynnä ja rahaa kuluu, mutta tuntuu, ettei kärryissä ole viikoksi ruokaa, kaikkea muuta kylläkin. Tässä vaiheessa ei jaksa enää pähkäillä. Kassalle. Vauva hermostuu. Tavaroita kasseihin pakatessa huomaat, ettei kotoota otetut kestokassit riitä, joten ripottelet ostoksia kiireesti kärryyn kassien päälle. Tässä vaiheessa huomaat, että unohdit ostaa sitä tiettyä leipää lapsille, jota lupasit. No, jospa ruoaksi suunnittelemat tortillat lieventävät pettymystä. Sit apteekin kautta autoon. Vauva itkee. Sit niitä yksittäisiä ostoksia nostelet ikuisuuden sinne autoon. Vauva itkee jo siinä mittakaavassa, että pakko riisua toppavaatteita ja syöttää takapenkillä. Siinä istut ja vauveli syö kaaaaaikessa rauhassa nautiskellen ja sulla on edelleen kova pissahätä ja kerholainenkin pitäisi jo hakea. Vihdoin valmista. Ovi auki, no ei aukea, auki nyt, ei aukea. Kiinni on ja pysyy. (Meillä on vasta jonkin aikaa ollut pakettiauto, joten en osannut aavistaa, että sivuovi menee johonkin lapsilukkoon). Kurkotin penkkien yli ohjaamoon painaakseni ovenavauspainiketta. "Piip piip piip" sanoo auto ja ovi pysyy kiinni. Vauva höystää tapahtunutta hermostumalla. Ei auta kuin riisua kengätkin ja kiivetä penkkien yli etupenkille (alle 30cm:n kolosta). Yksi mies pysähtyy ihmettelemään näkemäänsä. Heilautan iloisesti kättä, kaikki hyvin. Auto käyntiin, joululevyltä kajahtaa "reippahasti käypi askeleet", ovi aukeaa, vauva hiljenee ja päästään kotimatkalle!
Sellainen reissu yhden lapsen kanssa. On mulla sitten niitä kauppareissuja kaikkien lastenkin kanssa...
Kotona muuten muistin, että unohdin ostaa rahkan ja kananmunat...
Kauppareissusta ei tullut kyllä kuvia otettua :D mutta laitetaanpa tähän kuvituskuvaksi vaikka tyttömme huoneesta illalla napattu kuva.
